2025 Made in Finland

2025 ostan itselleni vain Suomessa tehtyjä vaatteita. Koska tykkään pienistä haasteista, jotka yleensä avartavat mieltä ja saavat pohtimaan omia juurtuneita tapoja, tein viime vuoden lopulla päätöksen, että 2025 jokainen itselleni ostettu vaate tulee olla tehty Suomessa. Tämä koskee sekä käytettyjä että mahdollisia uusia ostoksia, jos sellaisia tulee tehtyä. (Lasten kohdalla second hand riittää.) 

Nykyihmisestä saattaa tuntua absurdille, että Suomi oli ennen tekstiiliteollisuuden luvattu maa, jossa pienemmässäkin kaupungissa saattoi olla useampia pukutehtaita. Tilanne muuttui kuitenkin jo 70-luvulla, kun yhä useampi toimija alkoi siirtämään tuotantoaan ulkomaille ja edullisempien tuontivaatteiden osuus kasvoi reilusti. Suomi oli aiemmin ollut "halpatyömaa", mutta työ tasa-arvon puolesta oli vaikuttanut erityisesti naisten palkkoihin positiivisesti nostaen tuotantokuluja. Samaan aikaan moni tekstiiliteollisuuden yritys siirtyi urakkapalkkaan tehostaakseen tuotantoa, mikä aiheutti tyytymättömyyttä työpaikoilla työtahdin tiukentuessa.

Jo tuolloin pohdittiin tuotannon eettisyyttä sen siirryttyä kauas kotimaasta ja esimerkiksi Euroopan sisällä Portugalissa käytettiin muun muassa lapsityövoimaa tekstiiliteollisuudessa. Myös Thaimaa tunnettiin lapsityövoimastaan nuorimpien työntekijöiden ollessa reilu 10-vuotiaita. Siinä missä vienti oli ollut tuontia suurempaa muuttui tilanne pian päinvastaiseksi - ja sillä tiellä ollaan! 

Marimekko, Finlayson... Hiljalleen suuri osa yrityksistä pakkasi laukkunsa ja suuntasi lämpimämpiin maihin siirrettyään ensin materiaalien hankinnan edukkaammille mestoille. 2010-luvulla uusia vaatemerkkejä syntyi kuin sieniä sateella, mutta monen näistä tuotanto oli ja on alun alkujaankin muun muassa juurikin Portugalin suunnalla (joka vuosikymmenien aikaisten muutosten ja säädösten tiukentumisen ansiosta lukeutuu nykyään "turvalliseksi"). Design from Finland on kuitenkin monelle riittävä viesti kotimaisuudesta ja monia ihania merkkejä meiltä löytyykin!

Valitettavasti ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu kuitenkin koettelevat sekä suunnittelultaan että valmistukseltaan suomalaisia brändejä. Toivoa saattaa myös, että ihmisten kulutuskäyttäytyminen olisi menossa ekologisempaan suuntaan ja turhan ostaminen vähenisi ympäristön nimissä (tekstiiliteollisuus kuitenkin aiheuttaa arviolta 4-10% kaikista päästöistä globaalisti). Nuo rahat olisikin hyvä suunnata kotimaisten merkkien tukemiseen!

Silti Suomesta löytyy yrityksiä, jotka vielä tänäkin päivänä valmistavat vaatteita omien rajojemme sisäpuolella ja erityisesti neulepuolella valikoima pipoista merinohaalareihin on laaja. (Esittelen omia lemppareita myöhemmin!). Myös materiaaleja tuotetaan kotimaassa, joskin vaatteiden kankaiden tuotantoketjujen tarkastelu onkin kuluttajalle hankalampaa. 

Pienellä paneutumisella ja vaikka kirppiksiä hyödyntäen on kuitenkin mahdollista valita ainoastaan Made in Finland -tuotteita! Ja tässä kohtaa mukaan hyppää meikäläisen minimalismi-innostus: Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse kovin paljon tavaraa. Jos suomalainen käyttää nyt keskimäärin parikymmentä euroa pikamuotivaatteeseen ostaen niitä lähes 40, olisi täysin realistista valita muutamia kotimaisia, hintavampia tuotteita hukuttamatta meitä kestämättömien halpavaatteiden aiheuttamiin tekstiilijätevuoriin. 

Mutta, tänä vuonna käytän rahojani ainoastaan vaatteisiin/asusteisiin/kenkiin, joissa komeilee teksti valmistettu Suomessa. Tämä yhdistettynä Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen taistellaan yhden ihmisen voimin ylikulutusta vastaan.

Kiinnostaisiko lähteä mukaan? Vielä ehtii! Instagramin puolella pidän kirjaa omista hankinnoistani kuten myös viiden lapsen kaikista pukeutumiseen liittyvistä meille kotiutuneista jutuista. Myös mies saa oman kohokohdan mikäli jotain erehtyy ostamaan. Instagram-tili Vaatettavaa löytyy täältä.

Nollan vaatteen vuosi

Viime vuonna en ostanut itselleni yhtäkään uutta vaatetta, puoliso toi ruokakauppareissulla yhden paketin sukkia. Ainoat uutena ostetut pukeutumiseen liittyvät asiat olivat meidän seitsemän hengen perheessä puolison itselleen hankkimat juoksukengät, kahdet koriskengät koululaisille sekä kahdet talvikengät, kun lumi yllätti ja sopivat popot piti saada heti. 

Sen sijaan kirppiksillä ja netin myyntipaikoissa tuli pyörittyä turhankin ahkerasti - itsellekin ostoksia tuli tehtyä kymmeniä ja kymmeniä (tarkkaa tilastoa mulla ei ole). Tiedän, ettei jälkiviisaus auta ketään, mutta hei haloo nainen, mitä sä ajattelit! Et tarvitse puoliakaan! Etenkin, kun moni näistä hankinnoista oli ilman harkintaa tehtyjä täysiä huteja, jotka lähtivät lähes heti eteenpäin.

Suomalainen ostaa vuosittain uutena (siis uutena uutena) keskimäärin 38 vaatetta. Tämä on ympäristön kannalta kestämätöntä, sillä planetaarisesti ok olisi noin seitsemän vaatetta. Jokainen kirppiksellä, kierrätyskeskuksessa tai -myymälässä vieraillut tai vaikka Emmy.fi-tarjontaa selaillut tietää, että me hukumme käytettyihin vaatteisiin. Mihin ihminen tarvitsee 38 (tai rutkasti enemmän) käyttämätöntä vaatekappaletta, joista suuri osa on tuotannoltaan sekä epäekologia että epäeettisiä? Suomeen tuodaan tekstiilejä vuosittain 20 kiloa asukasta kohden ja globaalisti tekstiilijätettä syntyy 92 miljoonaa tonnia. Lukua on vaikea hahmottaa!

Osallistun tänäkin vuonna #viidenvaatteenvuosi-haasteeseen, jossa vuodessa ostetaan maksimissaan viisi uutta käyttämätöntä vaatetta. En kokonaan poissulje mahdollisuutta, että kotiutan kaappiini peräti jotain brand newta. Samaan aikaan tavoitteeni on kuitenkin, etten tule ostamaan käytettynäkään yli kymmentä kledjua 2025 aikana. 

 

Kuka on ruudun takana?

11-vuotias poikani kysyi eilen: "Äiti, miksi susta on tullut tollanen ekojonne?" Otan tämän pelkkänä kohteliaisuutena! 

Olen 32-vuotias viiden pojan kotiäiti Uudeltamaalta. Nuorin täytti juuri vuoden, vanhin on sen 11v ja muut siitä välistä 3v, 5v ja 8v. Puolison kanssa ollaan taitettu yhteistä matkaa reilu 12 vuotta. Asumme noin 100 neliöisessä rivitalossa mittareiden mukaan ahtaasti, mutta minimalismin ansiosta oikein avarasti ja tyytyväisenä. 

Opintoja multa löytyy niin lasten parista kuin valokuvauksen saralta. Toistaiseksi viettelen aikaa pienimpien kanssa kotosalla, teen somehommia omaksi iloksi ja lasten harrasteseuran puolesta ja no, lapseni sanoin, ekojonneilen - mm. kiertotalous, ympäristöasiat, kestävyys ja ekologisuus sekä eettisyys ovat vahvasti läsnä elämässä ja ajatuksissa. Vihreät arvot näkyvät myös vegaanisuuteen pyrkivässä ruokavaliossani. Olen "kirppishullu" eli pyrin ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä. Tykkään myös seurata ns. rahatilejä Instagramissa, lukea ja kuunnella musiikkia.  

Itselleni suuri kiinnostuksen kohde on kuitenkin pienestä asti olleet vaatteet ja pukeutuminen. Kasvoin aikana, jolloin pikamuoti juurrutti itsensä "normaaliksi" kulutustavaksi ja nyt eletään hetkiä, jolloin asialle olisi äkkiä saatava jotain rajoituksia mikäli mielimme kotiplaneettaamme vielä jatkossakin asuttaa. Vasta lähiaikoina olen löytänyt itselleni niin sanotusti sallitun tavan nauttia vaateinnostuksestani planetaarisin rajoin usean vuoden tuskaskelun jälkeen, kun minimalismin hengen mukaisesti koitin päästä kaikesta materiariippuvuudesta eroon. Vaatteiden suhteen avainsanat ovat seuraavat: Kohtuudella, käytettynä kunnon kamaa!

Elämämme on tavallista lapsiperheen vilkasta arkea, jossa ulkoillaan, harrastetaan ahkerasti, väännetään silloin tällöin peliajoista, käydään kirjastossa ja niin edespäin. Juuri tavallinen elo on itselle sitä kaikkein mieluisinta! 

Tervetuloa seuraamaan meidän (pukeutumis)matkaa! 

 

 

Kuuden vaatteen haaste

Törmäsin viime heinäkuun lopulla Anne te Velde-Luoman kirjassa Kaaoksen kesyttäjä Kuuden vaatteen -haasteeseen. Yksinkertaisuudessaan haasteessa valitaan kuusi sisävaatetta, joilla mennään koko kuukausi. Mukaan ei lasketa alusvaatteita, sukkia, ulkovaatteita, urheilu- eikä juhlapukeutumista mikäli niille tarve tulee. 

No, elokuussa laitoin homman käyntiin (koska kaikkea pitää kokeilla!). Valitsin kuusi kudetta - topin, t-paidan, neuletakin, pitkähihaisen ribbipaidan, farkut ja ohuemmat pitkät housut (kuvassa). Instagramin kautta sain monia viestejä, ettei tuolla määrällä voi mitenkään pärjätä! Itse en ollut ihan niin skeptinen, sillä nelosta odottaessa vietin yhden kesän aika lailla vastaavalla vaatemäärällä. Suurperheessä pesukone pyörii tiheään (tai muuten tulee kaaos). Minimalismiin ihastuneena meidän vaatemäärämme ei muutenkaan ole kovinkaan laaja, joten tässä ei alun alkaenkaan lähdetty sadan tai satojen vaatteen garderobista. 

Elokuun aikana pukeutuminen oli ihanan helppoa - käytännössä otit sen, mikä oli puhtaana! Joskus pyykkikoneen pyörittyä iltasella tuntui aamulla jopa luksukselta, kun oli valinnanvaraa. Vaikka musta onkin lempivärejäni alkoi loppukuusta kuitenkin tuntua sille, että pieni vaihtelu olisi jees. Ainoastaan yhtenä päivänä jouduin kaivamaan paksumman kollaripaidan päälle, kun sää kylmeni ja Viskari oli vietävä päiväkotiin aamusella. 

Vaikka alkuperäinen haaste olisi mahdollistanut turvautumisen esimerkiksi urheilu- tai juhlavaatteisiin ei mulla ollut moisille tarvetta - esimerkiksi futista ja korista pelattiin valituilla vaatteilla! Jossain välissä lasten joukkueen vanhempainillassa tai päiväkoti-ikäistä viedessä mietin huomaavatkohan muut, että mulla on koko ajan samat vaatteet yllä. Mutta mitä sitten vaikka huomaisivatkin! Julia Thurén on oiva esimerkki siitä, kuinka samalla mustavalkoisella mekolla voi edustaa kerrasta toiseen! Luottovaate tuo tukea ja turvaa sekä on ennen kaikkea ekologinen valinta pikamuotihulluuden keskellä. 

Haaste oli myös testi vaatteille. Surullinen fakta on, etteivät monetkaan kuteet ole tehty laatu edellä. Neljä kuudesta vaatteesta olivat halpaketjujen tuotoksia, farkut ja neuletakki laadukkaammiksi miellettyjä (ainakin uutena hintavampia). Kaikki vaatteet olivat second hand -löytöjä, joten niiden aiempi elämä käyttökertoineen ei ollut tiedossa. Kaksi vaatteista, alun perin H&M:stä olevat ohuet kuviolliset housut ja Bikbokin ribbipaita, eivät aktiivisesta käytöstä ja tiheämmästä pesutahdista tykänneet - molemmat haalistuivat kuukaudessa merkittävästi ja housuihin tuli pari reikääkin.

Olin jo aiemmin tehnyt päätöksen, etten jatkossa osta enää ns. halpa- tai pikamuotiketjujen vaatteita edes käytettynä. Koska en tarvitse paljoa, voin ihan hyvin panostaa hankintoihini ja koska olen viime vuodet ostanut kaiken itselleni käytettynä löytyy laatua second hand -markkinoilta jopa yllättävän edullisesti. 

Kaiken kaikkiaan kokemus opetti seuraavaa: Me emme tarvitse paljoa. Kuinka erilainen paikka maailma olisikaan, jos jatkuvan kulutuksen kasvun sijaan näkisimme sen, mikä oikeasti on tärkeää. Olen miettinyt haasteen toistamista, mutta toistaiseksi haluan nauttia kaikista ihanuuksista, joita henkareissa roikkuu! Ehkä kesemmällä sitten. 

Pärjäisitkö kuukauden kuudella vaatteella?

Vaatetta vaa

Pelkkää vaatetta... No ei sentään! Tavaratuska jatkaa kuitenkin nimellä Vaatetta.vaa, jossa porskutetaan minimalismi- ja kulutus-teemoilla, mutta keskitytään erityisesti pukeutumiseen, kuten sen planetarisuuteen, kirppistelyyn ja käytetyn suosimiseen sekä rahapuheeseen liittyen edellämainittuihin aiheisiin. Tänä vuonna ostan itselleni ainoastaan Suomessa valmistettuja vaatteita (niin uutena kuin käytettynä) ja osallistun myös #Viidenvaatteenvuosi-haasteeseen. Eli näitä luvassa! 

Instagramin puolella (@vaatettavaa) pidän kohokohdissa kirjaa kaikista perheen pukeutumiseen liittyvistä hankinnoista kuvineen ja hintoineen. Bloginkin puolelle on tarkoitus tuoda vanhoja kunnon päivän asuja & ostoksia (minimalismin ja planetarisuuden hengessä ilman ylikulutusta!).