Törmäsin viime heinäkuun lopulla Anne te Velde-Luoman kirjassa Kaaoksen kesyttäjä Kuuden vaatteen -haasteeseen. Yksinkertaisuudessaan haasteessa valitaan kuusi sisävaatetta, joilla mennään koko kuukausi. Mukaan ei lasketa alusvaatteita, sukkia, ulkovaatteita, urheilu- eikä juhlapukeutumista mikäli niille tarve tulee.
No, elokuussa laitoin homman käyntiin (koska kaikkea pitää kokeilla!). Valitsin kuusi kudetta - topin, t-paidan, neuletakin, pitkähihaisen ribbipaidan, farkut ja ohuemmat pitkät housut (kuvassa). Instagramin kautta sain monia viestejä, ettei tuolla määrällä voi mitenkään pärjätä! Itse en ollut ihan niin skeptinen, sillä nelosta odottaessa vietin yhden kesän aika lailla vastaavalla vaatemäärällä. Suurperheessä pesukone pyörii tiheään (tai muuten tulee kaaos). Minimalismiin ihastuneena meidän vaatemäärämme ei muutenkaan ole kovinkaan laaja, joten tässä ei alun alkaenkaan lähdetty sadan tai satojen vaatteen garderobista.
Elokuun aikana pukeutuminen oli ihanan helppoa - käytännössä otit sen, mikä oli puhtaana! Joskus pyykkikoneen pyörittyä iltasella tuntui aamulla jopa luksukselta, kun oli valinnanvaraa. Vaikka musta onkin lempivärejäni alkoi loppukuusta kuitenkin tuntua sille, että pieni vaihtelu olisi jees. Ainoastaan yhtenä päivänä jouduin kaivamaan paksumman kollaripaidan päälle, kun sää kylmeni ja Viskari oli vietävä päiväkotiin aamusella.
Vaikka alkuperäinen haaste olisi mahdollistanut turvautumisen esimerkiksi urheilu- tai juhlavaatteisiin ei mulla ollut moisille tarvetta - esimerkiksi futista ja korista pelattiin valituilla vaatteilla! Jossain välissä lasten joukkueen vanhempainillassa tai päiväkoti-ikäistä viedessä mietin huomaavatkohan muut, että mulla on koko ajan samat vaatteet yllä. Mutta mitä sitten vaikka huomaisivatkin! Julia Thurén on oiva esimerkki siitä, kuinka samalla mustavalkoisella mekolla voi edustaa kerrasta toiseen! Luottovaate tuo tukea ja turvaa sekä on ennen kaikkea ekologinen valinta pikamuotihulluuden keskellä.
Haaste oli myös testi vaatteille. Surullinen fakta on, etteivät monetkaan kuteet ole tehty laatu edellä. Neljä kuudesta vaatteesta olivat halpaketjujen tuotoksia, farkut ja neuletakki laadukkaammiksi miellettyjä (ainakin uutena hintavampia). Kaikki vaatteet olivat second hand -löytöjä, joten niiden aiempi elämä käyttökertoineen ei ollut tiedossa. Kaksi vaatteista, alun perin H&M:stä olevat ohuet kuviolliset housut ja Bikbokin ribbipaita, eivät aktiivisesta käytöstä ja tiheämmästä pesutahdista tykänneet - molemmat haalistuivat kuukaudessa merkittävästi ja housuihin tuli pari reikääkin.
Olin jo aiemmin tehnyt päätöksen, etten jatkossa osta enää ns. halpa- tai pikamuotiketjujen vaatteita edes käytettynä. Koska en tarvitse paljoa, voin ihan hyvin panostaa hankintoihini ja koska olen viime vuodet ostanut kaiken itselleni käytettynä löytyy laatua second hand -markkinoilta jopa yllättävän edullisesti.
Kaiken kaikkiaan kokemus opetti seuraavaa: Me emme tarvitse paljoa. Kuinka erilainen paikka maailma olisikaan, jos jatkuvan kulutuksen kasvun sijaan näkisimme sen, mikä oikeasti on tärkeää. Olen miettinyt haasteen toistamista, mutta toistaiseksi haluan nauttia kaikista ihanuuksista, joita henkareissa roikkuu! Ehkä kesemmällä sitten.
Pärjäisitkö kuukauden kuudella vaatteella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti