2025 ostan itselleni vain Suomessa tehtyjä vaatteita. Koska tykkään pienistä haasteista, jotka yleensä avartavat mieltä ja saavat pohtimaan omia juurtuneita tapoja, tein viime vuoden lopulla päätöksen, että 2025 jokainen itselleni ostettu vaate tulee olla tehty Suomessa. Tämä koskee sekä käytettyjä että mahdollisia uusia ostoksia, jos sellaisia tulee tehtyä. (Lasten kohdalla second hand riittää.)
Nykyihmisestä saattaa tuntua absurdille, että Suomi oli ennen tekstiiliteollisuuden luvattu maa, jossa pienemmässäkin kaupungissa saattoi olla useampia pukutehtaita. Tilanne muuttui kuitenkin jo 70-luvulla, kun yhä useampi toimija alkoi siirtämään tuotantoaan ulkomaille ja edullisempien tuontivaatteiden osuus kasvoi reilusti. Suomi oli aiemmin ollut "halpatyömaa", mutta työ tasa-arvon puolesta oli vaikuttanut erityisesti naisten palkkoihin positiivisesti nostaen tuotantokuluja. Samaan aikaan moni tekstiiliteollisuuden yritys siirtyi urakkapalkkaan tehostaakseen tuotantoa, mikä aiheutti tyytymättömyyttä työpaikoilla työtahdin tiukentuessa.
Jo tuolloin pohdittiin tuotannon eettisyyttä sen siirryttyä kauas kotimaasta ja esimerkiksi Euroopan sisällä Portugalissa käytettiin muun muassa lapsityövoimaa tekstiiliteollisuudessa. Myös Thaimaa tunnettiin lapsityövoimastaan nuorimpien työntekijöiden ollessa reilu 10-vuotiaita. Siinä missä vienti oli ollut tuontia suurempaa muuttui tilanne pian päinvastaiseksi - ja sillä tiellä ollaan!
Marimekko, Finlayson... Hiljalleen suuri osa yrityksistä pakkasi laukkunsa ja suuntasi lämpimämpiin maihin siirrettyään ensin materiaalien hankinnan edukkaammille mestoille. 2010-luvulla uusia vaatemerkkejä syntyi kuin sieniä sateella, mutta monen näistä tuotanto oli ja on alun alkujaankin muun muassa juurikin Portugalin suunnalla (joka vuosikymmenien aikaisten muutosten ja säädösten tiukentumisen ansiosta lukeutuu nykyään "turvalliseksi"). Design from Finland on kuitenkin monelle riittävä viesti kotimaisuudesta ja monia ihania merkkejä meiltä löytyykin!
Valitettavasti ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu kuitenkin koettelevat sekä suunnittelultaan että valmistukseltaan suomalaisia brändejä. Toivoa saattaa myös, että ihmisten kulutuskäyttäytyminen olisi menossa ekologisempaan suuntaan ja turhan ostaminen vähenisi ympäristön nimissä (tekstiiliteollisuus kuitenkin aiheuttaa arviolta 4-10% kaikista päästöistä globaalisti). Nuo rahat olisikin hyvä suunnata kotimaisten merkkien tukemiseen!
Silti Suomesta löytyy yrityksiä, jotka vielä tänäkin päivänä valmistavat vaatteita omien rajojemme sisäpuolella ja erityisesti neulepuolella valikoima pipoista merinohaalareihin on laaja. (Esittelen omia lemppareita myöhemmin!). Myös materiaaleja tuotetaan kotimaassa, joskin vaatteiden kankaiden tuotantoketjujen tarkastelu onkin kuluttajalle hankalampaa.
Pienellä paneutumisella ja vaikka kirppiksiä hyödyntäen on kuitenkin mahdollista valita ainoastaan Made in Finland -tuotteita! Ja tässä kohtaa mukaan hyppää meikäläisen minimalismi-innostus: Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse kovin paljon tavaraa. Jos suomalainen käyttää nyt keskimäärin parikymmentä euroa pikamuotivaatteeseen ostaen niitä lähes 40, olisi täysin realistista valita muutamia kotimaisia, hintavampia tuotteita hukuttamatta meitä kestämättömien halpavaatteiden aiheuttamiin tekstiilijätevuoriin.
Mutta, tänä vuonna käytän rahojani ainoastaan vaatteisiin/asusteisiin/kenkiin, joissa komeilee teksti valmistettu Suomessa. Tämä yhdistettynä Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen taistellaan yhden ihmisen voimin ylikulutusta vastaan.
Kiinnostaisiko lähteä mukaan? Vielä ehtii! Instagramin puolella pidän kirjaa omista hankinnoistani kuten myös viiden lapsen kaikista pukeutumiseen liittyvistä meille kotiutuneista jutuista. Myös mies saa oman kohokohdan mikäli jotain erehtyy ostamaan. Instagram-tili Vaatettavaa löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti